Käsityöläiskadun tiimin pohdintoja

Avun hakemisesta ja häpeästä

Sunnuntai 31.10.2021 klo 9.47 - Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen

Moni kokee edelleen 2020-luvulla häpeää hakeutuessaan psykiatrian avun piiriin. Tässä kirjoituksessa pyrin omalta osaltani vähentämään edes murusen verran tätä häpeää, josta minulla myös on omakohtaisia kokemuksia. 

Onneksi nykyään on kuitenkin etenkin nuorten ja nuorten aikuisten piirissä avun hakemuksen kynnys madaltunut. Esim nuoret kantavat huolta toisistaan ja ohjaavat myös kaveria rohkeasti jollekin juttelemaan. Tämä on erittäin hieno muutos, josta vanhempien kannattaa ottaa mallia. Käytännön tuntuma on että myös nuorten miesten uskallus hakea apua on lisääntynyt viime vuosina, mikä on hyvin tärkeää. Mutta edelleen moni miettii esim: "Leimataanko minut hulluksi? Näkyykö papereissa että olen käynyt psykiatrilla? Voinko jatkaa hoitajan työssä jos käyn itse hoidon piirissä? Jättääkö puoliso minut jos saa tietää että minulla on mielenterveysongelmia? Voinko hakea alan koulutukseen jos käyn terapiassa?"

Vastaukseni näihin kaikkiin kysymyksiin on: Hoidettu mielenterveysongelma ei ole esteenä mihinkään, mutta hoitamaton voi estää monia asioita ja toivieta toteutumasta. Joten rohkeasti vaan! Tietosuojasta, tietojen näkymisestä muistuttaisin että voit itse säädellä oma kannasta haluatko psykiatrian puolen tekstien näkyvän siellä vai ei.

Entä sitten jos olet itse työssä sote-allalla ja tarvitse itse apua? Voitko silloinkin hakeutua hoidon piiriin? Kyllä voit ja pitää hakea apua. Tosin voit siinä joutua miettimään hieman mihin hakeudut, ettet ihan omien työkavereiden autettavaksi, mutta vaihtoehtoja löytyy. Ensimmäinen kerta on varmsti keskimääräistä jännittävämpi, eikä autettavan rooliin asettuminen välttämättä ole helppoa. Tämän auttaja myös ymmärtää, että tuntuu hankalalta tulla, ja sekin jo itsessään helpottaa ensikäyntiä. Mutta näin jälkikäteen omasta kokemuksesta voin sanoa, että juuri tähän autettavan rooliin asettuminen tekee melko varmasti sinusta entistä paremman auttajan. On oikeasti helpompi ymmärtää esim häpeää, jännittämistä ja monia muita asioita, jos itse on istunut siinä "vastakkaisella tuolilla" myöskin. Myös koko oma terapiaprosessi on erittäin antoisa ja mielenkiintoinen tutustumismatka itseensä, jota soisin jokaiselle kerran elämän aikana, ammatista riippumatta. 

Rohkeutta ja toivekkuutta pimeään syksyyn toivotan sinulle!