Käsityöläiskadun tiimin pohdintoja

Koronapandemian vaikutuksia mielenterveyteen

Torstai 23.9.2021 klo 18.18 - Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen

Lupasin pohdiskella täällä teidän kanssanne koronapandemian vaikutuksia mielenterveyteemme. Kuinka se on näkynyt omassa työssäni?

Itselläni on ollut opettelemista etävastaanottojen pitämisessä. Alkuun oli myös teknisiä haasteita PlusTerveyden käyttämän Videovisit-järjestelmän kanssa, mikä ei yhtään helpottanut asiaa. Olen edelleen sitä mieltä että psykiatrin vastaanotto toimii videovastaanottona n 80-prosenttiseti. Etenkin koska olen opiskellut kehotietoista lähestymistapaa terapiatyöskentelyssä, niin minua häiritsee se että näen vain osan henkilöstä, enkä pysty näkemään miten hän reagoi kehollaan keskustelun aikana. Mutta myös muutenkin on vaikeampi tutustua ja arvioida vointia. Tosin hyvänä puolena on se että ei mene matkoihin aikaa eikä rahaa, ja uusia potilaita on löytänyt erikoisosaamistani mikä aina on mukavaa. Samoin olen huomannut muutamien uskaltautuvan paremmin ensimmäistä kertaa psykiatrin vastaanotolle kun ei tarvitse tulla paikalle, tuntuu joidenkin mielestä pienemmältä kynnykseltä, ja se on hienoa.

Silloin kun jouduin pitämään pelkästään etävastaanottoa niin osa potilaista jätti mieluummin väliin kun tuli videopuhelun kautta tapaamiseen. Heille oli siis muutenkin tämä kommunikointitapa hankala, ja voi vain arvata kuinka paljon se haittasi heidän arkea muutenkin. Opiskeluja, yhteydenpitoa, sosiaalisia suhteita laajemminkin. Ja tämä on suuri huoleni, etenkin nuorisopsykiatrina. Me kaikki tarvitsemme ihmiskontakteja. Lapsen ja nuoren kehityksen takia koulussa ryhmätilanne on yhtä tärkeä kuin akateeminen oppiminen siellä. Lapsen ja nuoren elämässä 1.5 vuotta erikoisolosuhteissa on erittäin pitkä aika, ja pelkään pahoin että tulemme vielä näkemään negatiivisia vaikutuksia tästä pitkään. Pienet lapset ovat kasvaneet näkemättä aikuisten kasvoista kuin silmät, se tulee varmasti vaikuttamaan heidän tunteiden ymmärtämisen kehitykseen.

Erityisen huolissani olen nuorista jotka vuosi sitten syksyllä muuttivat uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, eikä koko ensimmäisenä lukuvuotena päässeet kouluun paikan päälle ollenkaan eikä tutustunut kehenkään. Se on muutenkin jännittävä elämänvaihe, joka nyt sai aivan liian suuren lisäkertoimen haasteita. Yksinäisyys on lisääntynyt, kaikenikäisten kohdalla. Vanhukset ja pitkäaikaissairaat, vammaiset, jäivät pitkäksi aikaa ilman vierailuja. Lapset ja nuoret jäivät pois harrastuksista joissa monella on ne ainoat kaverit. Etätöihin siirtyneet jäivät ilman niitä tärkeitä kahvitaukoja työkavereiden kanssa jossa parannellaan maailmaa. Raskasta.

Entä hyviä puolia? Olemme rauhoittuneet ja asettuneet kotiimme ja olemaan perheidemme kanssa tiiviimmin. Kodin ulkopuoliset menot ovat vähentyneet, ulkomaan matkustaminen on puuttunut, ja olemme joutuneet opettelemaan nauttimaan yhä arkisimmista asioista. Moni on löytänyt luonnon uudella tavalla, moni on innostunut käsitöiden tekemisestä jne. Uskon että siitä on paljon pysyvää iloa. Itse olen aina aiemmin lähtenyt lomilla ulkomaille päästäkseni irti työstä, ja nyt olen oppinut olemaan vapailla kotisohvalla tv:n tai äänikirjan ääressä käsitöitä tehden. Ikävä puoli tätä perheiden yhdessäoloa on lisääntynyt perheväkivalta, josta myös kannan paljon huolta. Lisäksi on monen perheen taloudellinen tilanne heikentynyt dramaattisesti ja monen alan työntekijä on joutunut olemaan poissa alaltaan, etenkin sydämeni murehtii kulttuurialan toimijoiden tilannetta. 

Mutta tänä syksynä tilanne näyttää palon valoisammalta koronapandemian suhteen. Joten nyt jos huomaat että olet alakuloisempi tai ahdistuneempi eikä se ota helpottaakseen, niin juttele jonkun kanssa siitä! Minä tässä sytyttelen sohvapöydän kynttilät toivoen valoa ja lämpöä syksyysi!